Litiumilla lentoon - Sähköautot - Nyt!

Tuo sähkispurjekone oli aluksi hinattu 1000m korkeuteen, josta käsin purjekone on liidellyt sähkömoottorin avustuksella tunnin ajan parhaalla mahdollisella liitoluvulla, jonka arvelen olevan jossain 70km/h - 90km/h ilmanopeudessa…

Tälle on olemassa nimikin: specmanship, speksien kirjoittamisen taito.

Jos parhaan traditionaalisen purjekoneen päästää liitoon kilometrin korkeudesta, niin se kohtaa turpeen ehkä seitsemänkymmenen kilometrin päässä vajaata tuntia myöhemmin.

Kun purjekoneiden pienimmän vajoamisnopeudet ovat luokkaa 0,4 m/s, niin viidensadan kilon laite tarvitsee pari kilowattia pysyäkseen vaakalennossa. Ei siis kovin paljon. Toisaalta traditionaalinen väkisin lentävä (= moottorikone) on jossain määrin vertailukelpoinen auton kanssa energiankulutukseltaan. Nelipaikkaisella modernilla pienkoneella energiaa kuluu 250 km/h -vauhdissa ehkä tuplaten se kuin hyvällä autolla 100 km/h -vauhdissa, joten nopeuteen nähden lentokone on tehokkaampi, absoluuttisesti tuhlaavampi.

Sähköllä kulkevat lentokoneet eivät ole kovin uusi juttu. Aurinkopaneeleilla lentäviä laitteita on tehty jo pari vuosikymmentä, ja itse asiassa ei-rakettimoottorilla toimivien lentokoneiden vaakalennon korkeusennätys taitaa vieläkin olla Helioksella. Helios on miehittämätön aurinkopaneeleilla lentävä vehje.

Valitettavasti näiden vehkeiden relevanssi reaalimaailmaan on osapuilleen sama kuin RemmiTeamin autojen ja Toyota Corollan sukulaisussuhde.